Käsissämme on Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen toisen toimintavuoden arviointikertomus. Monilta osin se on edellisen kertomuksen toisinto. Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen taloudellinen tilanne on ollut huolestuttava jo aiemmin, eikä vuonna 2024 ole saatu suuntaa muutettua. Tilikaudella syntyi 48,5 miljoonaa euroa alijäämää. Säästöohjelman toimeenpano on ollut tahdiltaan verkkaista ja esimerkiksi B-ja C-korit otettiin keinovalikoimaan mukaan vasta loppuvuodesta eikä niillä siten ole ollut vaikutusta vuoden 2024 tilinpäätöksen tulokseen. Tilintarkastaja on antanut Itä-Uudenmaan hyvinvointialueelle muistutuksen, koska alijäämää ei ole katettu taloussuunnitelmakauden aikana lain mukaisesti. Vastuuvapaus myönnettiin, koska määräaikaa tasapainottamiseen on vielä jäljellä.
Suurimpana yksittäisenä tekijänä nousee edelleen henkilöstömenojen epäonnistunut hillintä eli vuokratyövoiman korostunut käyttö sekä ylittyneet HUS kustannukset. Lisäksi toiminnan sujuvoittamista ja prosessien uudistamista ei ole toimeenpantu riittävällä tehokkuudella, jotta asiakkaat liikkuisivat palveluprosesseissa sujuvasti eikä näin syntyisi tarpeetonta hukkaa. Esimerkiksi viime aikoina puhututtaneet takaisinsoittojonot ovat hyvä osoitus prosessien ja järjestelmien toimimattomuudesta. Näihin on kiinnitettävä huomiota yksiköissä ja niiden johdossa viipymättä. Ottamalla henkilöstö mukaan kehittämistyöhön ja aidosti kuulemalla heitä, voidaan löytää uusia ja kustannustehokkaita toimintamalleja palveluiden järjestämiseksi. Ruohonjuuritasolta löytyy usein parhaat ideat ja ratkaisut.
Sitovien toiminnan tavoitteiden kirkastamiseen on syytä kiinnittää huomiota tulevaisuudessa. Nyt monissa tavoitteissa niiden saavuttamisen arviointi on todella vaikeaa ja epäselvää. Sitovat tavoitteet ja niiden mittarit eivät yhdisty toisiinsa. Tavoitteet tulee olla konkreettisesti toimintaa kehittäviä, niiden saavuttamista on kyettävä mittaamaan sekä niitä on pystyttävä seuraamaan.
Henkilöstöä koskeviin sitoviin toiminnan tavoitteisiin tulee tulevina vuosina kiinnittää erityistä huomiota. Henkilöstövaje, työkykyriskit sekä veto- ja pitovoima ovat jo aiemmin tunnistettuja haasteita ja arvioitu merkittäviksi riskitekijöiksi. Silti sitovissa tavoitteissa on vähennetty henkilöstöä koskevia tavoitteita, vaikka näihin olisi hyvä kiinnittää päinvastoin enemmän huomiota osana palveluiden asianmukaista järjestämistä. Sitovista tavoitteista on myös poistettu mm. varautuminen kokonaan, vaikka tässä ajassa, jossa elämme varautumisen pitäisi olla yksi kärkiteema. Tavoitteiden on oltava myös riittävän kunnianhimoisia. Esimerkiksi pelkkä henkilöstökyselyn tekeminen ei riitä tavoitteen asetteluksi.
Lasten ja nuorten hyvinvointi on kyettävä alueellamme huomioimaan nykyistä paremmin. Mielen hyvinvoinnin ongelmat, päihteiden käyttö, henkinen väkivalta ja syrjäytyminen ovat lähes kaikissa alueemme kunnissa valtakunnallista keskitasoa korkeampaa. Koulujen terveydenhuolto ja oppilashuolto tarvitsevat vahvistusta nykyiseen tilanteeseen nähden. Nepsy-tiimin ja Zempin toimintojen jatkuminen on kyettävä turvaamaan tulevaisuudessa. Nämä ovat olleet hyvä esimerkki toiminnan kehittämisestä vastaamaan tarvetta alueellamme.
Palvelujen saatavuus puhututti voimakkaasti säästökohteita etsittäessä vuonna 2024, jolloin säästöohjelmaa alettiin vuoden lopussa vihdoin viemään puheista tekoihin. Erityisen voimakkaasti säästöjä oltiin kohdentamassa alueemme pienempien kuntien palveluihin. Niin perus-, kuin vanhuspalveluiden osalta ehdotetut säästöt kohdistuivat lähes pelkästään pienten kuntien palvelutarjontaan asettaen niiden asukkaat hyvin eriarvoiseen asemaan verrattuna alueemme suurempien kuntien asukkaisiin nähden. Tällaiseen toimintamalliin on hyvä jatkossa löytää vaihtoehtoja ja kaikkien aluevaltuutettujen olisi pystyttävä irtautumaan ”oma kunta”
4 / 65
ajattelusta ja puolustettava myös sen pienemmän oikeutta lähipalveluihin. Ratkaisuja löytyy kyllä muualtakin, jos aitoa halua siihen on.
Viimeisenä muttei todellaan vähäisimpänä haluan nostaa esille aktiivisen yhteistyön kaikkien alueemme kuntien kanssa. Yhteistyön tekeminen ja myös kuntien kuuleminen palveluita uudistettaessa tulee huomioida. Nyt näin ei ole. Onko kyseessä alkuvaiheen ongelma – se jää nähtäväksi, mutta onnistuaksemme taklaamaan nykyiset ja tulevaisuudessa eteemme tulevat haasteet, on yhteistyötä pystyttävä kehittämään voimakkaasti.
Lopuksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa ja sen sihteeriä hyvästä yhteistyöstä. Matkamme on ollut mielenkiintoinen, silmiä avaava ja opettavainen. Kiitos.
Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja
Mia Myllys