Askolan edustaja Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen hallituksessa, aluevaltuutettu Riku Honkasalo (kok.) käytti puheenvuoron hyvinvointialueen tilasta ja tulevaisuudesta aluevaltuuston kokouksessa 10.6.2026 Porvoossa. Honkasalo keskittyi puheenvuorossaan erityisesti alueen pienemmissä kuntien asukkaiden näkökulmiin. Puheenvuoro luettavissa kokonaisuudessaan seuraavasta linkistä. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät aluevaltuutetut ja muut osallistujat,
Kuten täällä on jo useampaan kertaan todettu, tilinpäätös ja toimintakertomus 2025 antavat meille perusteellisen ja rehellisen kuvan hyvinvointialueemme tilanteesta. Ne kertovat sekä kiistattomista onnistumisista että niistä haasteista, jotka meidän on edelleenkin yhdessä ratkaistava. Takaiskuja koettiin myös viime vuonna, ja niihin sopeuduttiin niin sanotusti lennosta. Kaikessa tässä on nähtävissä tärkeä ja rohkaiseva viesti: kun teemme tarvittavia päätöksiä viivästyksettä ja johdonmukaisesti, myös tuloksia syntyy ja kykymme kohdata mahdollisia uusia takaiskuja esimerkiksi Helsingistä päin paranee.
Samalla tilinpäätös muistuttaa meitä siitä, että eräät talouden perusongelmat eivät ole poistuneet. Kuinkahan monta kertaa olemme kaikista tekemistämme päätöksistä ja viranhaltijoidemme tuhansista työtunneista huolimatta palanneet samaan yhtälöön, jossa meidän on aina ja uudelleen todettava, etteivät valtionrahoitus ja maksutuotot riitä nykymuotoisten palvelujen järjestämiseen. On turha kuvitella, että ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen tämä tilanne jotenkin olennaisesti muuttuisi, oli hallitusvastuussa sitten minkälainen koalitio tahansa. Olemme osa velkajarrutusta, ja se vaatii meiltä kaikilta vastuullista ja realistista suhtautumista myös tuleviin päätöksiin.
Haluan nostaa esiin kolme kokonaisuutta, jotka ovat maltillisen oikeiston näkökulmasta ratkaisevia — ja jotka ovat erityisen tärkeitä meille, jotka tunnemme myös Itä-Uudenmaan harvaan asuttujen alueiden erityispiirteet ja sen asukkaiden arjen.
Talouden tasapainottaminen ei ole ideologinen valinta, vaan välttämätön edellytys hyvinvointialueen toimintamme jatkumiselle myös tulevaisuudessa. Käsiteltävässä dokumentissa on tuotu kattavasti esiin muun muassa sellaisia ICT-kustannuksia, joista ei käytännössä ole ollut alueelle tai sen asukkaille mitään hyötyä. Nämäkin laskut on kuitenkin pitänyt maksaa. Tällaiset rönsyt ollaan hiljalleen niittämässä pois, ja muun muassa uuteen potilastietojärjestelmään kohdistamme suuret odotukset, jotka alkavat realisoitua jo kuluvan vuoden aikana.
Samaan aikaan on muistettava, että talouden tasapainottaminen ei saa tarkoittaa sitä, että maaseutualueet kantavat kokoansa suuremman suhteettoman suuren taakan. Vuoden 2025 aikana valmisteltiin ja lopulta päätettiin asioita, jotka tuntuivat ja tuntuvat edelleenkin raskailta ja kohtuuttomilta monista alueemme asukkaista, etupäässä neljässä alueen pienemmässä kunnassa. Itä-Uudenmaan maaseutu on laaja, ja välimatkat ovat pitkiä. Palvelujen keskittäminen voi tuoda nopeasti toteutuvia säästöjä, mutta pitkän aikavälin vaikutuksista meillä ei vielä ole kokemusta. En olisi aivan yllättynyt, mikäli joitain hätäisesti tehtyjä päätöksiä myöhemmin kaduttaisiin, mutta siinä vaiheessa takaisinveto on jo mahdotonta. Tekemämme päätökset ovat väistämättä lisänneet eriarvoisuutta alueen asukkaiden välillä, ja kirjaukset 45 minuutin saavutettavuuksista vain korostavat tätä.
Talouden tasapainottaminen on tehtävä niin, että koko alueen asukkaat kokevat olevansa mukana — ei niin, että osa alueesta kokee jäävänsä sivuun. Alueen pienempien kuntien alueelta on käytännössä viety melkein kaikki, ja hyvinvointialueen näkyvyys niissä on radikaalisti vähentynyt. Tätä tilannetta ei kerran viikossa piipahtava sotelanssi miksikään muuta. Säästötalkoiden jatkuessa on oikein ja kohtuullista katsoa sinne mistä vielä jotain otettavaa on.
Tilinpäätöksessä siis todetaan, että “palveluverkkomuutoksia hyväksyttiin… ja alueen toimintoja keskitetään tuottavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi”. Tämä on välttämätön suunta, mutta se ei saa olla mekaaninen prosessi. Nostan jälleen kerran esiin sen, ollaanko tulevaa Itä-Uudenmaan hyvinvointikeskusta suunnittelemassa tarpeettoman suureksi, tavalla joka voi myös viivästyttää tai jopa uhata sen toteutumista.
Maaseudulla palvelujen saavutettavuus ei ole vain matka-aika. Se on kysymys:
-
ikääntyneiden arjesta
-
joukkoliikenteen puutteesta
-
turvallisuuden tunteesta
-
siitä, että palvelut ovat osa yhteisön identiteettiä
Arviointimenettelyyn joutuminen on tietenkin ollut meille kaikille vakava signaali. Käsillä olevissa dokumenteissa todetaan, että arviointiryhmän työ “on tukenut muutosprosessien tehokasta läpivientiä”. Tätä tukea on edelleenkin hyödynnettävä täysimääräisesti. Mutta samalla meidän on varmistettava, että päätöksentekomme on ennakoivaa ja läpinäkyvää.
Kun palveluverkkoa jatkossakin uudistetaan, meidän on kerrottava:
-
miksi muutoksia tehdään
-
mitä vaihtoehtoja on arvioitu
-
miten vaikutuksia seurataan
-
miten maaseudun palvelut turvataan
Hyvä hallinto ja päätöksenteko ei ole vain taloudellisesti järkevää — sen on oltava myös sosiaalisesti oikeudenmukaista ja alueellisesti tasapainoista.
Hyvät valtuutetut,
Tilinpäätös ja siihen kytkeytyvä toimintakertomus 2025 ovat kuvauksia siitä, missä olemme onnistuneet ja missä meidän on parannettava. Se kertoo, että olemme oikealla tiellä, mutta että matka on kesken.
Talouden tasapainottaminen, palveluverkoston uudistaminen ja johdonmukainen päätöksenteko eivät ole toisilleen vastakkaisia tavoitteita. Ne ovat edellytyksiä sille, että voimme turvata laadukkaat palvelut kaikille itäuusmaalaisille.
Kiitän valmistelijoita perusteellisesta työstä ja toivon, että jatkamme yhdessä rakentavassa hengessä kohti taloudellisesti kestävää ja alueellisesti oikeudenmukaista hyvinvointialuetta. Tämä puheenvuoro, kuten varmaan kuuluikin, on kirjoitettu alusta loppuun ihan omalla vajavaisella älyllä. Kiitos.